Mielenkiintoisinta on tuo: “itse tehnyt asian jos olisin saanut päättää”. Kuka “pässi” päätti tosin? Tuliko typerä päätös asiakkaalta? Oliko hän tietoinen seuraamuksista. Vai tuliko päätös ylemmältä taholta?

Se, että joku hyökkää päälle – no tuttua se on, koska silloin kun ajetaan kovaa niin paskat tippuu rattailta. Siinä pomo on ain oikeassa eikä asiakas.

Chris paukautti taas kerran asiaa “Näyttää siltä, että jokaisessa yrityksessä on “kovikset”, joilla on oikeus tulkita laatua ennenkuin asiakkaat, ja asiakkaiden asiakkaat saavat sanoa mitään.” Tuossa se ydin kuka saa tulkita? Tulkitsija määrää totuuden. Uskonnoissa se on pappi, joka tulkitsee Jumalan sanaa. Graafikko päättää usein – aivan liian usein ja tulos on mitä on. Usein johto päättää ja siihen sopii lauselma “ei tullut lasta ei paskaa”. Pohjanmaalla sanottaisiin, että “Työ ootte kaikki väärässä ja minä oikeassa” – nykyisessä työpaikassani olen oppinut, ettäs e on tosinäpin eli olen aina väärässä – niin nytkin

….”missä nuollaan rahaa” … kyllä se on enemmänkin ruskea kieli ja perse kuin kieli ja raha. Jokaisessa organisaatiossa kamppaillaan vallasta ja naisista – tai no naiset vain miehistä.

Tuo vaatisi perusteluja “Bengt Holmström sanoi Helsingin Yliopiston alumnikokouksessa, missä hän oli nettiyhteydessä, että näyttää siltä, että kauppaa ollaan osattu tehdä liiankin hyvin mutta finanssimaailma on epäonnistunut ja tämän takia voimme ymmärtää, että tulee kestämään vielä aika pitkään, ennen kuin lama on ohi.”

Ei mene mun kaaliin kansantaloudellisesti mitenkään. Tosin organisaation tasolla voi olla niin, että myydään aj myydään kunnes huomataan, ettei ollut mitään jota myydä. Kusetus menee läpi jos se on tarpeeksi iso. Pieni kusetus ei koskaan.

Enqvist ja “Feltänkt”. Tämähän ei koske vain osaa oppilaitoskenttää. Argentiinan systeemi romahti, kun paikallisesti valitut pässit alkoivat säädellä koulutusta. Opettaja ei enää ole se, joka siirtää perinnettä seuraavalle sukupolvelle. Kaikkea leimaa valinnan vapaus – ja kyllähän lapset osaavat valita. Seurauksena aggressiivisia lapsia, lakkoileva opettajia ja huonosti suunniteltuja pedagogisia ohjelmia.

Opettajat eivät enään ole kehityksen moottoreita vaan heidät on alistettu feodaaliherroille eli päässeille. Opettaja eivät enään edusta kehitystä ja siksi he ottavat pesäeroa järjestelmään. Opettaja ei vie perinnettä enään eteenpäin ja siksi koko järjestelmä lakkaa olemasta. Tilanne sama kuin yhdellä kansanopistolla, mutta Suomi ei lähelläkään samaa tilaa – ei me suomalaiset mitään pässejä olla. No asiakkaiden suhteen … olaan juu, ne eivät vaan meinaa millään oppia, että ovat aina väärässä.

Sotalogiikkaa avitti sankaritarinat ja käyttäytymistieteen kautta saatu tieto miten sosiaalinen verkosto toimii ja miten sitä voi fokalisoida eli ohjata.

Bengt Holmström sanoi Helsingin Yliopiston alumnikokouksessa, missä hän oli nettiyhteydessä, että näyttää siltä, että kauppaa ollaan osattu tehdä liiankin hyvin mutta finanssimaailma on epäonnistunut ja tämän takia voimme ymmärtää, että tulee kestämään vielä aika pitkään, ennenkuin lama on ohi.
Samalla pitäisi olla armollinen köyhyydelle, ettei Suomesta tule uusi Argentiina sen suhteen (Argentiinalla oli 60 vuotta sitten ihan samanlainen koulu kuten meillä, ihan samat turvalliset olosuhteet ja positiivinen kansa: Miten se pääsikään rappeutumaan niin lyhyessä ajassa löytyy mm kirjasta Feltänkt; kirjoittanut Ruotsissa Inger Enkvist, 2000 joka vertaa sitä koulupolitiikkaan ja miten koulun avulla autettiin destruktiota ns. konstruktivismin varjolla.
Taustalla oli voimia, joille raha oli ollut itsestään selvää ja laman sattuessa olisivat joutuneet pois pelistä ja se yritettiin estää mikä johti siihen, että koko maa sukelsi.

Tästä syystä pitää tietää mitä tekee ennenkuin lähtee ns. sotimaan edes leikisti mitään uutta. Kannattaa siis koota tietoa, oikeaa tilastotietoa ja näyttää sitä, eikä ruveta etenemään omalla kivenkovalla tahdolla. Volity on siis voima, jolla on kaksi suuntaa: niin destruktiivista kuin rakentavaa ja mitään hyvää ei tule sillä, että on armoton.

Asiakas on tänä päivänä enemmän väärässä kuin ennen mutta raha on edelleen se, joka johtaa tätä sairasta meininkiä. On siis pakko ns. “huorata” jos aikoo saada rahaa ja siksi odotamme vain, että finanssimarkkinat selvittävät reitit ja alkavat näyttää rakentavuudelle oikeaa tietä minkä mukaan rakennamme me sitten hyvää ulkomuotoa.

Minua kiehtoo näissä aina se miten kaksi tai useampi tarina voi olla samaan aikaan niin totta. Minusta sinun asia on tosi ja kuvittelen myös pystyväni tietämään miltä tilanne on tuntunut. Itsekin kun olen ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemmin. Tosin olen ollut myös vastakkaisessa tilanteessa ja sekin on totta ja tuntuu pahalta.

Ehkä se iso juttu onkin miten omaa ammattitaitoa voi hyödyntää tai kehittää siihen suuntaan että tällaisista subjektiivisista totuuksista löydetään syvempää yhteisymmärrystä. Mistä löytyy se tie missä ei tarvitse luopua omasta ammattiylpeydestä ja samalla asiakas tulee palvelluksi.

Itse tarttis sit vissiin seuraavaksi blogata Delin onnesta ja autuudesta – tiedon merkityksellisyyden luokittelun vaihtoehdoista SoMessa. Itsellenihän tuo Deli on se hillopurnukka, jossa on kaikki se, jonka olen lukenut ja hyväksi havainnut ja jota voin tarvita tulevaisuudessa

BR,

http://delicious.com/brauesa

Loistavan open source -ratkaisun tunnistaa yleensä siitä, että se on tekninen ratkaisu teknisille ihmisille. Itse helpotan jokapäiväistä teknistä työtäni jos jonkin sortin ilmaisratkaisuin ja ne helpottavat elämääni kummasti. Silkkaa open sourcea ja se toimii.

Bugzilla on jo jonkin sortin de facto open source -standardi bugien hallintaan ja jo idealtaan jotain, mistä ei mitään kannata maksaa (tekninen ratkaisu tekniseen ongelmaan) mutta suosiostaan huolimatta se kuulostaa kieltämättä joltain, joka haistattaa käyttäjäystävällisyydelle pitkät.

Pisti nimittäin hymyilyttämään paitsi tämä käyttökokemus, myös kolleegan kiroilu Bugzilla-asiakasohjelmistoa etsiessä (koska lähtökohtaisesti Bugzillan peruskäyttöliittymä on ilmeisesti jopa tekniselle ihmiselle kauhistus). Kaikin puolin mainio löytyi mutta oli jenkkilähtöinen ja kakoi fataalisti ihan pelkkien ääkkösten kera joten no can do. Yhtä lailla löytyi jotain muuta mutta lisenssihintalappunsa oli tuhansissa dollareissa (open sourcella tehdään toki myös bisnestä) joten no can do.

Jokin riittävä, ilmainen kompromissi taisi lopulta löytyä ja tottahan se on, että tyhmää on maksaa mitään teknisestä ratkaisusta tekniseen ongelmaan mutta aika helposti open sourcea myös glorifioidaan ihan itsensä takia. Idealismina loistava ja taatusti tulevaisuutta mutta eittämättä arkipäivän konkreettiset tarinat ovat paljon mielenkiintoisempia kuin abstrakti väittely siitä makaako maa miten makaa vai eikö se makaa

Minä en ainakaan kirjoita yhtään mitään vain sen vuoksi, että sille on sosiaalinen tilaus ja sille tarjotaan kanava. Kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu ja miltä milloinkin tuntuu mutta aina itselleni. Jos teknoblogi on siihen luonteva kanava niin mikä ettei mutta yleensä ei ole; työaikana en blogaa ihan vain periaatteesta ja vapaa-aikana sosiaalisvaikutan enempi omien harrastusteni parissa, joista harvemmin irtoaa mitään yleismaailmallisen kaunista kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Yhtä kaikki, teknoblogi on ihan kiva olla olemassa. Ei tämä mikään aito blogi ole mutta kyllä se puolustaa paikkaansa kanavana, johon voi aina tiputtaa jotain etäisesti siihen liittyvää silloin, kun siltä tuntuu.

Palaverimuistioille sun muille tämä on niin naurettava media että oksat pois mutta toivotaan, että tuollainen kuolee omia aikojaan pois. Mitä muuhun tulee, keep ‘em coming mutta aina asian eikä median vuoksi.