Opetuskokonaisuuden arviointiraportti

Tavoitteet kurssilla ovat, että oppilaat oppivat fysiikan ensimmäisen kurssin asiat siten, että he osaavat löytää teoriat luonnon ilmiöistä ja näin omaksua kukin omalla tavallaan fysiikan lait osaksi omaa olemassa oloaan. Tähän tavoitteeseen lähestyn konkreettisten esimerkkien avulla. Esimerkkejä koetin löytää kaikille ihan tavallisista arkipäivän ilmiöistä. Tällainen voi olla vaikkapa oppijan oma massa ja siitä johdettu paino.

Tähän oppimismuotoon haluan tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota jo suunnitteluvaiheessa, tällöin minulla olisi riittävän monta esimerkkiä valmiina jo ennen opetuksen alkua. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tämän kohdan onnistumiseen.

Opetuksen sisältöä selittäessäni oppijoille aion tulevaisuudessa käyttää esimerkkikuvia, mistä alla oleva voisi olla yksi esimerkki.

Tällöin oppijat saisivat paremman käsityksen oppimiensa asioidensa reaalielämän yhteyksiin sekä opittavien asioiden yhteydet toisiinsa. Tämä on monesti erittäin motivoivaa.

Pedagogiset periaatteeni ja oppimisprosessin jakaminen on mielestäni vielä hieman kelluvalla alustalla. Toisaalta opetukseni nojautuu paljolti konstruktivismiin, kun taas opetussuunnitelmassani ajattelin Brunerin tasoja. Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen johtopäätelmään, että Brunerin tasot auttaisivat kognitiivisen konstruktivismin alaisen opetuksen integraatiota ilmiöpohjaiseen opetukseen. Tällöin löytyisi mielekkäät merkitykset jokaiselle kolmelle Brunerin tasolle.  Näistä ensimmäisellä toiminnallisella tasolla tutkittaisiin ilmiötä ja havainnollistettaisiin sitä jonkinlaisilla malleilla. Toisella ikonisella tasolla olisi mahdollista oppijoiden hyödyntää ensimmäisellä tasolla luotuja mielikuvia eli hahmottaa asia itselleen selväksi. Näiden jälkeen olisi kolmas symbolinen taso. Tällä tasolla tapahtuu harjoittelu oppiaineelle ominaisin keinoin. Brunerin mallin sisällä voidaan siis havaita konstruktivistinen oppimisteoria.

Lisäksi minun pitäisi tehdä väli katselmuksia oppijoiden oppimisesta. Tällöin itse saisin paremman kuvan oppimisen etenemisestä. Näiden katselmuksien ajankohta ja muoto olisi vain pohdittava jokaista kurssia palvelevaksi.

Yleisesti ajatellen olen melko tyytyväinen tähän kohtaan, etenkin niihin kuuteen elementtiin joihin konkreettisen oppimisen jaottelin raamisuunnitelmassani.

Elementit:

1)      Opettajan esittäminen

Opettaja opettaa(puhuu) yleensä koko luokalle selittämällä teorioita ja periaatteita sekä käyttämällä arkielämästä tuttuja ilmiöitä esimerkkeinä.

2)      Keskusteleminen

Uusien käsitteiden ja taitojen oppimista voidaan parantaa opettajan ja oppijoiden keskenäisen keskustelun avulla.

3)      Käytännön tekeminen

Keräämällä itse tietoja ongelman ratkaisemiseen oppija vahvistaa omatoimisuutta ja kiinnostusta tavoitteiden saavuttamiseksi.

4)      Perustaitojen vahvistaminen

Matemaattisissa aineissa on tärkeää, ettei tehdä muutoksia perusteisiin. Tällöin on tärkeää, että tehtäviä toistetaan jatkuvan harjoittelun avulla. Tähän täytyy panostaa siten, että harjoitukset ovat riittävän vaihtelevia.

5)      Sovellus käytäntöön

On tärkeää saada joku side opiskeltavasta asiasta käytäntöön. Tällöin teoriaa voi aina palata pohtimaan helpommin käytännön esimerkin avulla ja sitä on helpompi soveltaa toiseen ongelmaan. Tämä kohta on sidoksissa kohtaan yksi, jossa teorioiden ohella esiteltiin arkielämän ilmiöitä.

6)      Tutkimustehtävien tekeminen

Tutkimisen taitojen kehittäminen on merkittävää, koska siinä saa konkreettisen havainnon eri kokeiden merkityksestä opiskeltavalle teorialle ja samalla oma raportointi taito kehittyy.

Nämä elementit paljastavat opetuksen taustalla olevan kognitiivisen konstruktivismin erittäin selkeästi.

Oppijoiden erilaisuuden tunteminen on mielestäni ensisijaisen tärkeätä. Tähän olen saamassa uuden työkalun, kun rehtorimme ja yhteisöpedagogimme haastattelevat jokaisen oppilaan ns. elämän HOPS:n merkeissä. Odotan tämän tuloksi mielenkiinnolla.

Arvioinnissa olen ajatellut toteuttaa konstruktivistista mallia, Tähän kuuluvat seuraavat elementit.

a)      arviointi on pääosin laadullista(kvalitatiivista)

b)      arviointi on tiedon ymmärtämistä ja sovelluksia korostavaa

c)      koetilanne on mahdollisimman luonnollinen

d)      arviointi on osana oppimisprosessia

arvioinnin huomion kohteena on oppimisprosessi, muutos ja lopputulos.

Tässä mallissa laadullinen arviointi on se osa, jossa katson kokeen pohjalta oppijan oppimisen tason eli katson oppijan oppimisen laadun. Arvioinnista tekee oppimisprosessin kokeen palautus tunti. Tällöin oppija saa selkeän huomautuksen omista virheistään, kun käymme yhdessä koetta läpi ja jokainen saa vielä kerran tarkastaa oman kokeensa. Tähän voisi soveltaa itse arviointiakin siltä pohjalta, että oppija arvioisi oman lähtötasotestin ja loppukokeen välistä oppimismatkaa eli muutosta alun ja lopun välissä.

Arviot minusta opettajana

Minun vahvuutena on selkeys, loogisuus, havainnollistaminen ja vuorovaikutuksellisen, oppimista edistävän ilmapiirin rakentaminen haastavassa opiskelijaryhmässä. Lisäksi olen rauhallinen, asiantunteva ja opiskelijat mukaan ottava opettaja

Kehitys haasteita on varmastikin oppilastuntemuksessa sekä opiskelun suunnitelmiini löytämäni oppimis- ja arviointiajattelun vieminen käytäntöön ja yhteistoiminnallisuuden vahvistaminen opetustilanteissa.

Arviot osuvat minusta kyllä melko hyvin kohdalleen. Opetustilanne kyseisillä kerroilla muuttui alkuperäisen suunnitelmani mukaisesta, mutta näin kai käy useimmiten. Tiedän, että osaan kulkea muutoksen mukana ja miellänkin muutoksen uudeksi mahdollisuudeksi. Loogisessa etenemisessä mielestäni opetettavat aineeni pitävät huolen siitä, että asioiden täytyy edetä tietyssä järjestyksessä. Opetusteorian voin kääntää kuljetettavaksi toisin päin. Eli voisin lähteä ilmiöstä johdattelemaan oppijoita teorian syliin.

Mitä tulee opiskelijoiden arviointiin, niin on todellakin haastavaa saada opetuksen aikana kuva jokaisen oppijan oppimisprosessin etenemisestä. Tähän minun täytyisi löytää keinoja. Eräs keino voisikin olla (minulle ehdotettu) niin sanottujen väli ”tsekkeien” käyttäminen. Näiden ajoittaminen on ehkä se kaikkein työläin työ, milloin olisi hyvä? Tähän ehkä osaan vastata vain empiirisen tutkimuksen jälkeen ja voihan hyvinkin olla, että väli ”tsekit” voivat olla eri oppilaille eri ajankohdassa.

 

Antamani arviointi(palaute)

Toimin Marjatta Lehesvaaran laboratorio tunnilla 4 x 45 min vertaisarvioijana. Tämä kokemus oli minusta sangen mielekäs. Huomasin kuinka vaikeata on arvioida toisen muodostamaa ja toteuttamaa opetustilannetta. Kuinka minä pystyn kaivamaan sieltä esiin juuri ne asiat mitä arvioitava on kertonut suunnitelmassaan. Hänen tuntinsa oli erittäin toisenlainen kuin itse olin aluksi miettinyt. Laboratorioon tullessaan oppijat alkoivat heti työn ja olivat erittäin itseohjautuvia. Tämä oli jo neljäs kerta kun oppijat ovat töidensä kimpussa.

Palautteessani pohdin kuinka tällaiseen tilanteeseen on päädytty ja tulinkin johdelmaan, että arvioitavani on selkeästi rakentanut isomman oppikokonaisuuden pienemmistä osasista. Tämä näytti toimivan hyvin. Ehkä hieman minulle jäi epäselväksi se, että tiesivätkö oppijat miksi he tekivät juuri sitä mitä tekivät.

Opetuksen sisältö oli erittäin hyvin arvioitavallani hallussa. Pedagogisista periaatteista kävimme keskustelun ja tämän pohjalta tiedän, että opetus perustuu kognitiiviseen konstruktivismiin. Tämä ei suoraan näkynyt puhtaassa laboratorio työssä, mutta tarkastelemalla koko isoa kokonaisuutta se näkyi selvästi.

Opiskelijatuntemuksessa arvioitavani mielestäni kuuluu edistyneen osaamisen luokkaan.  Oppimisen ohjaaminen oli erittäin rauhallista ja selkeää. Ehkä hieman enemmän esimerkkejä ja sitä ilmiötä normaalista elämästä voisi tuoda esille. Arviointi koostuu töistä ja raporteista, tämä on mielestäni toimivaa, kun mietitään opintojen tavoitteitta.

Kaiken kaikkiaan opiskelijan vahvuuksiin luen selkeyden, ammattitaidon ja rauhallisuuden. Kehittymishaasteisiin lukisin sen, että kuinka tehtävistä kemiallisista kokeista voitaisiin rakentaa yhtenäinen paketti, joka samalla ammentaa tukea arkipäivän ilmiöistä.

Linkistä aikeaa arviointilomake

marjatta-lehesvaaran-arviointi_20081.doc

Vertaisarvioin Marjatan laboratorio tunnit. Marjatta toimii Mikkelin ammattikorkeakoulussa laboratorioinsinöörinä. Tästä linkistä aukeaa Marjatan opetussuunnitelmat.

opetuskertojen-suunnittelu(marjatta-lehesvaara).doc

Linkki avaa Maisa Kantasen tekemän vertaisarvioinnin minusta. Maisa opiskelee myös opettaja korkeakoulussa. Opetus aiheena oli fysiikka, mutta vain maahanmuuttajille. Sain pihistettyä resursseista heille niin sanotun kertaavan temppelin. Tämä oli todella tarpeen heidän näkökulmastaan.

opetusharjoittelun-vertaisarviointimaisa-kantanen.doc

Tämän linkin takaa löytyy Kirsti Vänskän arviointi minun opetusharjoittelustani.

opetuksen-arviointi-lomakekirsti.doc.

 Seuraavien linkkien takaa löytyy kollegapalaute. Palautteen on antanut yhteisöpedagogimme. Jokainen linkki avaa eri sivun, sivuja on yhteensä neljä.

kollegapalaute13.pdf (sivu 1)

kollegapalaute2.pdf (sivu 2)

kollegapalaute3.pdf (sivu 3)

kollegapalaute4.pdf (sivu 4)

                                                  Raamisuunnitelma

 

Kyseessä on yhden kurssin laajuinen opetuskokonaisuus. Opetus tapahtuu lähiopetus jaksona ja ohjaus tunteina sekä etäopiskelu jaksona. Siten, että lähioppimisjaksolle on varattu 15h resurssi ja lopuille sekä etä- että ohjausjaksoille niin ikään15h resurssi.

Lähioppimisjaksoa kutsutaan temppeliksi eli se on se pyhä paikka, jossa ideat vaihtavat omistajaansa ja opettajalla on tilaisuus ohjata oppimaan. Temppelin tueksi on toreja, jossa on ohjattua opetus toimintaa sekä muuta yhteistä toimintaa. Käytössä on myös stadioneja ja teatteria jotka painottuvat ilta- ja viikonloppu aikaan. Stadion aikana voi olla muun muassa urheilu toimintaa tai jotakin muuta oppilaskunnan haluamia aktiviteetteja. Teatteri aikana on mahdollista järjestää lisä opetusta tai vaikkapa joitakin työpajoja.

Omat vahvuuteni ovat teorioiden tuominen käytäntöön ja kääntäminen selko kielelle. Haluaisin oppia huomaamaan oppilaiden ymmärrys tason tilannekohtaisesti ja nopeasti.

Tähän tarvitsisin hieman opiskelua ja kirjallisuuden tutkimusta, en vain ole varma mistä löydän tarvitsemani tiedon vai onko minun vain kerrytettävä omaa kokemustani, jolloin voin sanoa osaavani asian vasta vuosien kuluttua.

 

Opetuskokonaisuuden perustiedot:

aihe: Fysiikan ensimmäinen kurssi- Liike ja työ. Laajuus yksi kurssi(30h~ 1 opintoviikko).

oppilaitos: Otavan opisto

opetusryhmä: peruskoulun lisäopetusta(kymmenes luokkalaiset) sekä lukioon valmistava peruskoululinja(maahanmuuttajat).

Pvm: Lähioppimisjakso on ma 10.11.2008 klo 12:30- 15:45 ja ti 11.11.2008 klo 8:15- 15:45. Opettajan ajattelin kutsua maanantaina ja mahdolliset vertaisarvioijat myös. Kollega arviointi tapahtunee tiistaina.

Osoite: Otavan Opisto Otavantie 2 B, 50670 Otava, puh. (015) 194 3552. Opetustila ilmoitetaan myöhemmin.

Suunnitelma:

1.    Tavoiteltava osaaminen

·          oppia tutkimaan erilaisia vuorovaikutus- ja liikeilmiöitä sekä käyttää niitä kuvaavia suureita, kuten aika, matka, nopeus, kiihtyvyys ja voima

·         oppia tekemään graafisia esityksiä sekä tulkita niitä sekä käyttää tasaisen liikkeen mallia liikettä koskevien ennusteiden tekemiseen ja keskinopeuden yhtälöä matkan tai ajan arviointiin ja laskemiseen

·         oppia ymmärtämään yksinkertaisten mekaanisten koneiden toimintaperiaatteen ja tietää mekaanisten koneiden ja erilaisten rakenteiden sovelluksia

·         oppia käyttämään kappaleiden ja aineiden ominaisuuksia kuvaavia suureita ja osaa selittää niiden avulla havaitsemiaan ilmiöitä

·         oppia tuntemaan työn ja energian välisen yhteyden

·         oppia ymmärtämään liikenneturvallisuutta koskevien määräysten fysikaalisen perustan.

Tämä opetuskokonaisuus on osa valtakunnallista opetussuunnitelmaa (ops 2004).

Näille asioille on pohjana jo aiemmin saatu fysiikan opetus, ala-asteella. (Täytyy kuitenkin taas huomioida, että kaikki oppilaat eivät ole välttämättä saaneet minkäänlaista fysiikan opetusta.

Tavoitteet ovat, että oppilaat oppivat fysiikan ensimmäisen kurssin asiat siten, että he        osaavat löytää teoriat luonnon ilmiöistä ja näin omaksua kukin omalla tavallaan fysiikan lait  osaksi omaa olemassa oloaan.

    2. Opetuksen sisältö

·         SI-järjestelmä, perussuureet

·         mittaaminen ja tiedonhankinta fysiikassa, taulukoiden ja graafisten esitysten käyttö

·         liike, tasaisen ja tasaisesti kiihtyvän liikkeen mallit, liikenneturvallisuus

·         mekaniikan peruslait

·         kappaleen massa ja paino, tiheys ja tiheyden vaikutukset esimerkiksi kellumiseen ja kuumailmapallon toimintaan

·         vuorovaikutus ja niistä syntyvät voimat sekä niistä aiheutuvat liike- ja tasapainoilmiöt sekä niiden esiintyminen ympäristössä, kuten yksinkertaisissa koneissa

·         voiman tekemä työ, kuten nostotyö, siirtotyö ja kitkatyö, työn ja energian välinen yhteys

·         teho

·         mekaaninen energia

·         energian säilymislaki

Asiat ovat, kuten niin usein matematiikassakin, hyvin riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi SI- järjestelmän tunteminen on perus edellytys kappaleen nopeuden laskemiselle.

Seuraava kaavio kuvaa jollakin tavalla tärkeimpiä sisältösuhteita:

Yksittäiset opetuskerrat jaetaan kolmeen eri osa-alueeseen. Teoria, tehtävät ja palautteet, tämä on mielestäni erittäin toimiva jaottelu matemaattisten aineiden opetuksessa. Kokonaisajan pyrin jakamaan miltei tasan kaikkien aiheiden kesken. Tietysti minun tulee lukea oppilaitani ja käyttää aikaa heidän mielestään vaikeimmissa asioissa enemmän ja helpommissa taas vähemmän. On vain pidettävä huoli, että kaikki asiat on käytävä 15 tunnissa. Tällöin tasajaottelu antaa riittävän perustan aiheiden jaottelulle. Toisaalta en halua tehdä liian tiukkaa aikataulua koska tällöin luon itselleni tietyn liikkuma vapauden rikkomatta omaa aikataulukehystäni.

3.    Pedagogiset periaatteeni ja oppimisprosessin jäsentäminen

Oppimisteoriana taustalla on kognitivismista jalostettu konstruktivismi. Konstruktivismi korostaa, että oppilas muokkaa omaksumaansa tietoa aktiivisesti ja omaehtoisesti. Lisäksi konstruktiiviseen ajatusmallin mukaan oppilaan aikaisemmat kokemukset vaikuttavat oppimisprosessiin. Tämä on esimerkiksi matematiikassa jopa jonkinlainen edellytyskin. Matemaattisissa aineissa uusi tieto luo pohjan tulevalle tiedolle, kun tästä väitteestä lähdetään liikkeelle, niin on oppijan aikaisemman tiedon esille saaminen ja sen muokkaaminen käytäntöön keskeinen osa opetusta.

Päivi Tynjäläkin toteaa kirjassaan oppiminen tiedonrakentamisena, että kognitiivisessa konstruktivismissa korostuu yksittäisen oppijan tietorakenteiden ja mentaalisten mallien muutos, jolloin pedagogiikassa tulisi pyrkiä kehittämään keinoja käsitteellisen muutoksen edistämiseksi.

 Mielestäni oppijan aikaisemman tiedon esille saaminen ja sen muokkaaminen käytäntöön on juuri tuota pyrkimystä kehittää keinoja käsitteellisen muutoksen edesauttamiseksi.

Konstruktivismin merkitys pedagogiikalle on selvää. Se mitä konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä seuraa käytännön työhön vaatii hieman pohtimista. Seuraavassa esittelen viisi mielestäni tärkeintä konstruktivismin seurausta käytännön työhön.

1)    Oppijan aktiivisuuden merkitys ja opettajan roolin muuttuminen:

Oppiminen ei ole passiivista vaan oppijan aktiivista toimintaa, jossa hän jatkuvasti rakentaa uutta oppia vanhan päälle. Tällöin opettaminen on paremminkin juuri oppimisprosessin ohjaamista. Opettaja esittää tietoa mutta tärkeämpää on se kuinka opettaja järjestää oppimistilanteet oppimisprosessia tukevaksi.

2)    Oppijan aikaisemmat tiedot uuden oppimisen perustana:

Koska oppija tulkitsee uutta oppia aikaisempien oppiensa pohjalta, opetuksen lähtökohdaksi on hyvä ottaa oppijan olemassa olevat tiedot.

3)    Tietoisuus omasta toiminnasta ja sen kehittäminen:

Oppijoita ohjataan asteittain lisääntyvään oppimisen itsesäätelyyn. Opintojen alkuvaiheessa ulkoinen tuki ja kontrolli ovat tärkeitä, mutta niitä voidaan pikkuhiljaa vähentää. (Eli kun metakognitiiviset taidot kasvavat, pyrin aina kun mahdollista välttämään vierasperäisiä sanoja)

4)    Ymmärrys:

Ymmärretään asiat merkitysten ja ilmiöiden kautta ei ulkoa opetella mitään. Vain ymmärretty tieto on käyttökelpoista.

5)    Erilaisten tulkintojen huomioon ottaminen:

Kaikilla oppijoilla on paljon erilaisia kokemuksia, minkä vuoksi samat asiat voivat saada eri merkitykset useiden eri tulkintojen kautta. Tällöin olisi mielekästä käyttää opiskelumenetelmiä, missä eri tulkinnat joutuvat vastakkain. Näihin ei kuitenkaan kuulu faktat eli ihmisten sopimat asiat. Esimerkiksi espanjan pääkaupunki on Madrid. Tästähän ei voi olla eri tulkintoja. Mutta se miten tämä opitaan parhaiten, on mielenkiintoinen seikka. Täytyykö tällaiset ”faktat” opiskella ulkoa? Konstruktivismista seuraa ajatus, että faktatkin opitaan parhaiten kun siihen sovelletaan aikaisempaa tietoa.

Kirjallisuudessa on selviä viitteitä, että useat asiantuntijat puhuvat konstruktiivisen oppimisen puolesta matemaattisissa aineissa. Tämä on mielestäni aika selvää koska matemaattiset taidot ovat kovin hierarkkisesti rakentuvia. Tällöin opetuksessa näkyvät puutteet näkyvät selvästi, ainakin selvemmin kuin muissa oppiaineissa.

Käytännössä jaan oman opettamiseni kuuteen elementtiin, joita sovellan tarpeen ja tilanteen mukaan. Elementit ovat seurausta käyttämästäni konstruktivistisesta opetusteoriasta. Tämä jako antaa minulle erittäin hyvän oman seuraamisen työkalun ja myös helpottaa aikataulukehyksen jäsentelemistä. Tämä on myös oppijan kannalta edullinen jako. Tällöin oppija voi prosessoida omia aikaisempia tietojaan rauhassa ja lopulta hän saa tilaisuuden soveltaa uutta tietoaan vanhan päälle.

Elementit:

1)    Opettajan esittäminen

Opettaja opettaa ( puhuu) yleensä koko luokalle selittämällä teorioita ja periaatteita sekä näyttämällä esimerkkejä.

2)    Keskusteleminen

Uusien käsitteiden ja taitojen oppimista voidaan parantaa opettajan ja oppijoiden keskinäisen keskustelun avulla.

3)    Käytännön tekeminen

Keräämällä itse tietoja ongelman ratkaisemiseen oppija vahvistaa omatoimisuutta ja kiinnostusta tavoitteiden saavuttamiseksi.

4)    Perustaitojen vahvistaminen

Matemaattisissa aineissa on tärkeää, ettei tehdä muutoksia perusteisiin. Tällöin on tärkeää, että tehtäviä toistetaan jatkuvan harjoittelun avulla.

5)    Sovellus käytäntöön

On tärkeää saada joku side opiskeltavasta asiasta käytäntöön. Tällöin teoriaa voi aina palata pohtimaan helpommin käytännön esimerkin avulla ja sitä on helpompi soveltaa toiseen ongelmaan.

6)    Tutkimustehtävien tekeminen

Tutkimisen taitojen kehittäminen on merkittävää, koska siinä saa konkreettisen havainnon eri kokeiden merkityksestä opiskeltavalle teorialle ja samalla oma raportointi taito kehittyy.

Sitä paitsi yleensä tietynikäiset oppilaat pitävät tutkimustehtäviä jopa hauskana.

Edellä mainitut kohdat kiteyttävät minun oman pedagogisen näkemykseni. Painotan usein, että opettaja vain auttaa oppijoita oppimaan. Paras kehkeytyvä tilanne olisi minusta se, että oppijat ja opettaja yhdessä pohtisivat ongelmaan ratkaisua.

4.    Opiskelijatuntemus

Ryhmäni koostuu maahanmuuttajista ja lisäopetusta saavista 10- luokkalaisista. Heidän ikä haitarinsa on 16 vuodesta 18 vuoteen. Koulutustaustat ovat 10-luokkalaisilla peruskoulu, joillakin ei ole vielä peruskoulun päättötodistusta. Maahanmuuttajilla koulutustausta voi olla huomattavasti korkeampikin mutta heillä suomen kieli on usein kompastuskivenä jatko opintoihin. On myös niitä maahanmuuttajia, joilla ei ole kovinkaan kummoinen koulutustausta.

Koulutustausta erot pyrin ottamaan huomioon siten, että meillä on lähtötasotesti, joka määrittää mistä lähdetään ja millä nopeudella edetään. Luokan kanssa sovitaan aina ennen kurssia millä nopeudella mennään ja mistä aloitetaan. Tämän oletan toimivan siitä syystä, että suurin osa oppoijoista on tullut meille korottaakseen numeroita, jolloin tämä tehdään helpoksi niille jotka jo entuudestaan osaavat asiat hyvin ja toisaalta myös niitä heikoimpia ajatellen käytäntö ottaa heidät huomioon hyvin. Tällöin paremmilla oppijoilla ei motivaatio heikkene, kun he tietävät pärjäävänsä ja pystyvänsä ainakin korottamaan numeroita ja heikommat tuntevat ymmärtävänsä asiat edes hieman paremmin kuin edellisissä oppilaitoksissa. Maahanmuuttajia silmällä pitäen kaikki asiat täytyy selittää selkeästi ja pystyä rakentamaan ilmapiiri, jossa oppija voi vapaasti kysyä ja vaatia selvennystä. Tiedän kokemuksista, että ilmapiirin rakentaminen voi olla hankalaa kun on iso ryhmä ja oppijat ajattelevat enemmän mitä toiset ajattelevat hänestä kuin mitä heidän pitäisi itse ajatella kyseisestä asiasta.

Ryhmätöihin pyrin aina saamaan ryhmiä, joissa on edustettuna kaikkia eri oppimistaustan omaavia henkilöitä. Tällöin ei tapahdu negatiivista eriytymistä vaan ryhmissä on laaja kosketus pinta-ala asioihin ja samalla useampia eri lähestymistapoja mahdollisiin ongelmiin.

5.    Oppimisen ohjaaminen ja arviointi

Opetusmenetelmänä käytän alkukokeen, yksilötyöskentelyn ja esitelmöinnin yhdistelmää.

Alkukoetta voidaan käyttää pohjana kurssin suunnittelulle. Siinä voidaan kerätä taustatietoja, kiinnostuksen kohteita, motiiveja ja käsityksiä keskeisistä asioista.

 Alkukokeen vahvuudet: Ei vaadi paljon työtä opettajalta. Toimii hyvänä orientaationa kurssiin. On hyvä tiedonkeruun väline. Voi saada opiskelijat tekemään perehtymistyötä jo ennen kurssin alkua jolloin kurssilla päästään nopeammin vauhtiin.

Haasteet: Kerätyn tiedon hyödyntäminen on kurssin suunnittelussa haastava. On haastavaa oikeasti muokata kurssia alkukokeen perusteella

Alkukokeen antaman kipinän jälkeen alkaa opettajan esitelmöinti, voidaan myös käyttää termiä ” normaali opetus” jonka useimmat tunnistaa. Opettaja pitää siis esityksen tietystä asiasta. Esityksen lähtötaso määräytyy alkukokeesta. Esityksen ei ole pakko olla monologi vaan siihen saa ottaa kantaa jos oppijalla on jotakin kysyttävää tai lisättävää. Esityksen tukena opettajalla on omatekemä oppimista tukeva materiaali ja taulu esimerkit.

Vahvuudet: Opettaja voi jäsentää tiedon haluamallaan ja kohderyhmälle sopivimmalla tavalla. Esityksessä voi luoda uusia yhteyksiä asioihin ja hyödyntää erilaisia vuorovaikutuksen muotoja. Esitelmöinti on taloudellista jos ajattelee saman asian viestimistä monille yhtä aikaa.

Haasteet: Esitelmöinti voi passivoida kuuntelijoita. Esitelmöinnin avulla on helppo viestiä asioita, mutta voi olla haastavaa saada kuuntelijat jäsentämään omalla tavallaan itselleen asioita. Esitelmöinnin onnistuminen vaatii hyvää tuntumaan kuuntelijoiden esitiedoista ja osaamistasosta. Esitelmöinnissä opiskelijan omalla tiedon muodostuksella ei usein ole tilaa tai aikaa. Esitelmöinti saattaa korostaa opettajan roolia tiedon hallitsijana ja opiskelijan roolia tiedon passiivisena vastaanottajana.

Esitelmöinnin jälkeen on yksilöllisen työskentelyn aika. Tämä aika on nimenomaan sitä puurtamista, jossa perusasiat opetellaan ja joka saa perusasiat pysymään mielessä. Eli tämä on perusteiden rakentamista tuleville teorioille.  Yksilöllisessä työskentelyssä Laitetaan osallistujat työskentelemään itsenäisesti jonkin tehtävän ääressä. Tehtävä voi olla lukemista, suunnittelua, laskemista, tiedon haku jne. Tehtävä voi kestää minuuteista tunteihin ja sen voi liittää muuhun toimintaan opetustilanteessa.

Vahvuudet: Pakkoaktivointia, kaikki ovat hiljaa jolloin on lähes pakko tehdä tehtävää. Toimii hyvin rytmittämässä lähiopetustilannetta. Antaa opiskelijoille omaa aikaa ajatella.

Haasteet: Hyvien yksilötehtävien antaminen. Yksilöllisten lukkojen poistaminen (joku ei osaa / tiedä mitä pitäisi tehdä). Tähän voi vaikuttaa ohjaamalla tilanteessa tai pitämällä huolen siitä, että yksilöllinen vaihe ei ole liian pitkä.

Arviointi tapahtuu arvioitavilla tehtävillä ja tarvittaessa kokeen avulla. Jos on tehtävät ja koe, niin tehtävät vaikuttavat 40 % ja koe 50 % arvosanaan. Loppu 10 % tulee tunti aktiivisuudesta ja kiinnostuneisuudesta.

Koe on mielestäni tärkeä koska oppilaiden täytyy saada jonkinlainen päätös kurssille. Meidän opetus rakenne on muutenkin aivan erilainen kuin muualla, niin on hyvä olla myös jotakin tuttua. Kokeen täytyy olla sellainen, että se tukee sekä suomea äidinkielenään puhuvia, että suomea ei niin hyvin puhuvia. Tämä onkin mielestäni haastavin osa arvioinnissa. Kokeen avulla saan myös jokaisesta oppijasta käsityksen, että kuinka hän on sisäistänyt asiat. Tällöin on mahdollista yksilöllisempään ohjaukseen jatkossa.

Kokeessa kysytään perusasiat ja teoriat sovellettuna sekä käsitteellisenä. Kokeessa myös keskittäydytään käytännön ongelmiin, jos suinkin mahdollista. Tällöin oppija havaitsee, että asioilla on jokin realistinen tarttumakohta todellisuuteen.

Kokeen palautus on yhtä tärkeä tapahtuma kuin itse koe. Tällöin kun oppija saa palautteen, niin hän oppii omista virheistään ja saattaa jopa esittää kysymyksiäkin asioista aivan toiselta näkökulmalta katsottuna, mikä usein johtaa tiedon sisäistämiseen. Tämä puolestaan edesauttaa asian oppimista ja muistamista jatkossakin.

Minulla on siis käytössä konstruktivismiin pohjautuva arviointi. Tähän kuuluvat seuraavat elementit.

a)    arviointi on pääosin laadullista ( kvalitatiivista)

b)    arviointi on tiedon ymmärtämistä ja sovelluksia korostavaa

c)    koetilanne on mahdollisimman luonnollinen

d)    arviointi on osana oppimisprosessia

e)    arvioinnin huomion kohteena on oppimisprosessi, muutos ja lopputulos.

Ainoa seikka, jota itse en ajattele kuuluvan konstruktivistiseen oppimisteoriaan omassa arviointi prosessissani on se, että arvioinnin suorittaa opettaja. Mielestäni tämä on toimiva, näin jokainen saa objektiivisen arvioinnin ja opettaja saa tarkat tiedot missä kukakin tarvitsee kehitystä. Toinen seikka on se, että maahanmuuttajien tekstit ja asioiden ulos anti voi olla liian vaikeaa antaa toisen eri kulttuurista olevan arvioida.

Yleensä en pidä siitä, että oppija opiskelee koetta varten, mielestäni ajatusmaailma tulisi saada käännettyä siihen suuntaan, että oppija ymmärtäisi opin olevan häntä itseään varten. Tähän minä tähtään kaikella yllämainitulla.

Lähteet:

John Berry- Pasi Sahlberg. Matematiikka elämään. 1995

TKK Opetuksen ja opiskelun tuki http://www.dopoli.tkk.fi/ok/

ONGELMAPERUSTAINEN OPPIMINEN – lähestymistapa työelämän todellisuuden tarkasteluun

Kirsti Vänskä

Honka, J., Lampinen ,L. & Vertanen, I. (toim.) 2000. Kohti uutta opettajuutta toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Skenaariot opettajan työn muutoksista ja opettajan koulutustarpeista vuoteen 2010. Helsinki: Opetushallitus.

Päivi Tynjälä. Oppiminen tiedon rakentamisena. Tampere 1999.